Talvilintujen ruokinta houkuttelee lintuja ja tuo luontoelämyksiä vierailijoille ja luontokuvaajille talveen
Talvinen luonto voi tuntua hiljaiselta, mutta lintujen ruokintapaikan ympärillä elämä on usein vilkasta. Ruokinta houkuttelee paikalle monipuolisen lajiston ja tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden tarkkailla lintuja myös talvikaudella. Luontokuvaajille ruokintapaikka puolestaan tarjoaa mahdollisuuden lajikuvaukseen ja lintujen käyttäytymisen seuraamiseen.
Ohjauskäynti maatilamatkailuyritykseen Haukivuorella
Luontokuvauksesta elinvoimaa Etelä-Savoon -hanke tekee ohjauskäyntejä, joiden avulla tuetaan alueen maatilamatkailuyrityksiä luontokuvaus- ja luontoelämysten kehittämisessä. Syyskuussa 2025 teimme ohjauskäynnin Haukivuorella toimivaan maatilamatkailuyritykseen ja tällä kertaa aiheena oli lintujen talviruokinta ja sen merkitys niin linnuille kuin vierailijoille ja luontokuvaajille.
Miksi lintujen ruokinta kiinnostaa maatilamatkailussa?
Pienikin ruokintapaikka voi lisätä kohteen kiinnostavuutta luontokuvaajien ja luontomatkailijoiden näkökulmasta. Luontokuvaajille ruokinta tarjoaa mahdollisuuden lajikuvaukseen ja lajien käyttäytymisen seuraamiseen. Lintujen ruokinnat tukevat lajien selviytymistä pitkän talven yli ja tuovat monimuotoisuutta lähimetsiin.
Talvilinturuokinnan suunnittelu
Ruokintapaikan sijainnilla on merkitystä niin linnuille kuin luotokuvaajalle
Ohjauskäynnillä tarkastelimme erilaisia metsätyyppejä ruokintapaikan sijoittamista ajatellen.
Tärkeimmät havainnot olivat:
Suojaisuus: linnuilla tulee olla turvapaikkoja petoja vastaan. Aukeat paikat eivät ole turvallisia petolintujen takia. Puulajeista kuusi antaa hyvän näkösuojan saalistavia petolintuja vastaan. Vankkapuustoinen sekametsä antaa sekä suojaa linnuille, että hyvän kuvausympäristön kuvaajalle.
Valo: kuvaajalle valo on ratkaiseva tekijä. Liian tiheässä kuusimetsässä ruokintaa ei kannata pitää, vaikka lajit viihtyisivätkin. Harvempi puusto tuo valoa ja tekee ruokinnasta myös kuvauksellisen. Kaikki lajit eivät ole tarkkailtavissa ilman ”piilokojua” eli kuvaaja /tarkkailija on näkymättömissä piilokojun sisällä ja lajeja kuvataan ja tarkkaillaan kuvausaukkojen ja ikkunoiden läpi. Arkoja lajeja, jotka vaativat piilokojun ovat esim. varislinnut, tikat ja monet varpuslinnut. Kukin lintu on yksilö ja aina löytyy kuitenkin yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä. Linnut tottuvat nopeammin ihmisiin, jotka täydentävät ruokintapisteitä tai liikkuvat alueella säännöllisesti.
Sopiva etäisyys pihapiiriin: ruokintapiste on helppo ylläpitää ja kävijöiden vierailla, kun se sijoitetaan kävelymatkan päähän tiestä. Näin talvisin ja etenkin lumisissa olosuhteissa ruokinnalle on hyvä kulkureitti. Liian lähelle asuinrakennuksia ruokintapisteitä ei kannata sijoittaa. Ruokinnat voivat houkutella ruuasta riippuen ns. ei toivottuja vieraita, kuten hiiriä ja myyriä ja oravia, joista voi olla häiriötä talon rakenteissa.
1. Kuuset antava suojaa linnuille
2. Harva valoisa sekametsä
3. Sekametsää, hyvä talvilinturuokintaan
4. Natura-aluetta maatilanmailla
Linnut ja nisäkkäät – monimuotoisuuden lisääminen
Lintujen lisäksi myös nisäkkäät voidaan huomioida luontomatkailussa:
Jänikset hyötyvät pajun ja omenapuun oksista. Tiettyyn paikkaan tuodut haavanrungot tai heinät ovat hyviä houkuttimia jäniksille.
Peurat ja hirvet herkuttelevat lehtipuiden oksilla ja versoilla, Niille voi varata oman syrjäisemmän alueen. Ylijääneet porkkanat ja omenat ovat myös näiden lajien ruokalistalla.
Näin syntyy kokonaisuus, jossa eri lajit rikastuttavat maatilan luontoelämyksiä ja tarjoavat kuvaajille monipuolisia kohteita ja kiinnostavaa nähtävää ympäri vuoden.
Talvilintujen ruokinta on hyvä esimerkki siitä, miten pienet teot, kuten hyvin suunniteltu ruokinta-alue tukee luonnon monimuotoisuutta ja tuo lisäarvoa matkailijoille ja avaa uusia mahdollisuuksia luontokuvausmatkailulle.
Etelä-Savon metsät ja maaseutumaisemat tarjoavat tähän hyvät lähtökohdat. Edellä mainitut periaatteet ovat sovellettavissa monille maatiloille. Jokaisesta ympäristöstä voi rakentaa omannäköisen luontokohteen.
